Kävin taas Kumpulan kasvitieteellisessä. Viimeksi kun kävin syntyi siitäkin pieni teksti, jonka voi lukea täältä. Se on niin ihana satumaa muutenkin vehreän Vallilanlaakson reunalla. Hyvä juttu että molemmilla puolin aluetta on portit, joten sinne pääsee poikkeamaan helpommin. Tänään olin ilman koiraa liikenteessä, maksoin pääsymaksun ja sain maleksia ihan rauhassa, kamera kaulassa. Joskus hiiviskelen siellä ilman pääsymaksuakin, vaikken myönnäkään mitään.
Tämän päivän parhaat oli pari oravaa syömässä marjakuusen marjoja, oranssi lintu, ihanat syyskukkijat ja mahtava marjapaljous. Yritän aina kiertää siellä reittejä eri järjestyksessä, jotta näkisin mahdollisimman paljon. Ja tietysti yritän myös muistaa kaikki lukemani nimikyltit mutta jossain vaiheessa aina väsähdän ja lakkaan lukemasta niitä ellei silmiin osu jotain jännää.
Tänään huomiota herättävin yksilö oli valkokonnanmarja (Actaea pachypoda). En ollut ikinä nähnyt sen marjapötikkää livenä. Marjapötikällä on varmaan joku kasvisivistyneempikin nimi mutten tiedä sitä. Oli se mahtavan erikoinen. Kukinto kesällä on hauska huiskilo mutta nämä marjat kuin silmämunia. Kasvi on varjoisan paikan perenna ja on myrkyllinen.
Toinen viehättävä löytö oli kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes). Kaunis jo kirkkaaksi punastuva syysväri ja isot punaoranssit riippuvat siemenkodat, kuin laskuvarjot. Ihana! Näitä soisi näkevän enemmän puistoissakin. Näin sorvarinpensaita istutetun Herttoniemen kartanon maille hiljattain.
Syysvärit olivat nyt todella tulollaan ja osalla täydessä loistossaan. Hieno yllätys oli tulimarja (Pyracantha coccinea) ja sen massiivinen marjasato. En ole nähnyt sitä suomessa noin hyvinvoivana koskaan. Pensas oli kyllä hyvässä lämpimässä paikassa ja suojassa pohjoistuulilta. Kuvia tästä löytyy facesta ja ig:stä.
Rentoutumispaikka
Kumpulassa on mukavinta sen moninaiset ympäristöt. Pieneen tilaan on saatu onnistuneesti luotua monenlaisia tunnelmia. On varjoja ja aukeita, metsiköitä, vesiä ja nurmikoita. Ja mikä parasta, paljon levähdyspaikkoja; penkkejä, kiviä ja kumpuja. Paikka todella kutsuu penkille lueskelemaan kirjaa tai käyskentelemään siimeksissä. Huomasin tänään kun nätti sää oli tuonut paikalle normaalia enemmän ihmisiä, oli paljon myös lapsiperheitä. Semmoisia tenavakokoisia pikkutyyppejä. Näyttivät viihtyvän hyvin, luonto sopii kaikille 🙂
Tässä muutamia kuvia vielä retkeni poluilta. Linkistä pääset kurkkaamaan tämän hetken aukioloajat ja tapahtumat. Puisto menee tältä syksyltä kiinni syyskuun viimeinen päivä.
GardenPROgressio 